Näillä mennään

Kaikki blogit puheenaiheesta Rock

Matkoja muusikoiden haudoille

Suomessa kirjoitetaan pahuksen hyväää esseistiikkaa. Antti Nyléniä olen ennenkin kehunut, ja nyt olen innostunut myös Jukka Koskelaisesta. Olen lukenut häneltä kolme esseekokoelmaa, Atlantiksen perintö, Mahtava minä ja Sanoja mustan tähden alla. Tässä viimeksimainitussa hän tekee matkoja muusikoiden haudoille, ja keskittyy hiljattain kuolleisiin legendoihin. David Bowie ja Leonard Cohen ovat tietysti ilmeisiä valintoja, mutta mukaan on päässyt myös oudompia hemmoja.

Dekadenssin loisto

Ei se alkanut tästä, mutta leikitään niin. Karmean kankkusen kuvaus retrona.

No sitten siirrytään 80- tai 1700-luvulle.

Ja paljastetaan, että J. S. Bach oli Se Säveltäjä.

Lisäys illemmalla:

Tuon ensimmäisen version valinta oli tosi vaikeaa. Toinen, vähän alkuperäisempi, Procol Harum - A Whiter Shade of Pale, live in Denmark 2006, on pakko lisätä.

 

Isoisä, mitä oli kitararock?

Voin kuvitella pojanpoikani muutaman vuoden päästä kyselevän noilla sanoilla.

Saatana, helvetin fasisti?

-80 luvulla konservatiiviset uskonnolliset piirit hyökkäsivät voimakkaasti “maallista” musiikkia vastaan, erityisesti tähtäimessä oli raskaampi rock, eli heavy metal. Bändit oli kristityille helppo kohde, olihan vuosikymmenen tunnetuimmissa bändeisä sellaisia jotka leikittelivät teatraalisesti okkultisten ja kauhu elementtien kanssa. Sama ilmiö näkyi myös Suomessa, täällä ei käsittääkseni sentää oikeusjuttuja metalli -musiikkia vastaan käyty, mutta levyjen polttamista, keikkojen vastustamista ja mielenosoituksia tapahtui.  

Rosetta Tharpe - rockmusan biologinen äiti

Hylätyn rautatieaseman sateiset laiturit, Manchesterin kupeessa, jossa vastalaiturilla istuu yleisö ja kiskojen toisella puolella upea ilmestys laulaa "Didn´t it rain?". Vuosi on 1964. Filmipätkä on niin hieno, että oheistan sen tänne, sarjassa oksat pois:

https://

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä